Monimuotoisuudesta ratkaisuja tulevaisuuteen – kurkistus Puolan hyvin tuettuun hevostalouteen
- Posted In : Lehti , hevosenomistaja, hevoskasvatus, hevostalouden tuet, hevostalous, Leena Rantamäki-Lahtinen, Markku Saastamoinen, puolan hevostaous, Riina Isomäki
- 0 : comment
Kuva: Lintujen suojelualueella konik-hevoset laidunsivat vanhoilla laidunalueilla, joissa vesitalouden sääntely ja eläinten juotto oli järjestetty kanavaverkostolla ja padoilla.
Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 2/25. Lataa PDF tästä
EUNetHorse – hankkeessa parannetaan eurooppalaisen hevostalouden toimintaedellytyksiä, kestävyyttä ja kilpailukykyä. Etsimme hyviä käytäntöön soveltuvia ratkaisuja ja keinoja niin hevosten kuin ihmisten hyvinvoinnin takaamiseksi.
Hankkeeseen osallistuvat maat Ranska, Portugali, Espanja, Belgia, Saksa, Puola, Suomi ja Romania toteuttivat syksyllä 2023 haastattelututkimuksen hevostalousyrittäjille jokaisessa kohdemaassa, joissa kussakin haastateltiin 40 aktiiviyrittäjää. Hevosalan hyvien ratkaisujen arviointi aloitettiin hankkeen työpajassa Puolassa lokakuussa 2024.
Hevosalan kansainväliset asiantuntijat jalkautuivat tutustumaan myös tilatasolla Puolan hevostalouteen. Lisäksi mukana oli jokaisesta hankemaasta hevoskasvattajia verkostoitumassa ja keskustelemassa hevosalaa hyödyttävistä ratkaisuista. Suomen edustajia olivat Leena Rantamäki-Lahtinen Helsingin Yliopistosta sekä Markku Saastamoinen ja Marketta Rinne Luonnonvarakeskuksesta. Yrittäjäpuolta Suomesta edusti suomenhevoskasvattaja ja maatalousyrittäjä Arja Talvilahti Kauhavalta.
Tilavierailut kannustavat viljelijöitä ja asiantuntijoita tietojen vaihtoon ja auttavat löytämään hevostiloilla jo käytännössä olevia ratkaisuja, joita voitaisiin ottaa käyttöön myös laajemmin Euroopassa.
Luonnonsuojelu ratkaisuna
Ensimmäinen tilavierailu tehtiin puolalaisia konik-hevosia kasvattavalle Puolan lintujensuojeluyhdistyksen omistamalle tilalle Kalitnikissa lähellä Valko-Venäjän rajaa. Konik on puolalainen pienikokoinen hevonen, jonka uskotaan polveutuvan suoraan euraasialaisesta villihevosen alalajista tarpaanista. Konik-rotuisia hevosia on Puolassa alle 10 000 ja niiden varsoja syntyy vuodessa n. 1300. Rotua on levitetty myös luonnonsuojelualueille eri puolille Eurooppaa.
Konik-hevosia tilalla oli noin 100, minkä lisäksi oli myös puolalaisia alkuperärotuisia (Puolan punainen) lihanautoja. Toiminnan tavoitteena on palauttaa ja ylläpitää laidunmaita, jotka ovat uhanalaisten lintujen pesimäalueita. Samalla säilytetään uhanalaisten hevos- ja nautarotujen perimäainesta.
Tilan pinta-ala on 1800 hehtaaria, josta 30 hehtaaria maatalouskäytössä. Loppu alasta on niittyjä, kosteikkoja ja joutomaata. Vuosittain maaliskuusta heinäkuuhun niityillä pesii runsaasti lintulajeja, kuten isokoskeloita, mustapyrstökummeleita ja lokkilintuja. Laiduntaminen paransi pesimisolosuhteita laidunlohkoilla, kun keväisin linnuilla oli mahdollisuus tulla pesimään turvallisesti matalaan heinikkoon, jota hevoset olivat loppukesän ja syksyn aikana käyttäneet ravinnoksi. Aitarakenteella estettiin pienpetoeläinten kuten kettujen ja mäyrien pääsy laitumelle. Myös hevosten läsnäolo karkotti petoeläimiä.
Laidunalue oli laaja niitty, jossa oli vanhoja vesikanavia kastelua ja vesitalouden hallintaa varten. Nyt hevoset käyttivät kanaaleja juomaveden lähteinä. Kanaaleissa ja niiden penkoilla oleva kasvillisuus pidätti hevosten ulosteista pääseviä ravinteita ja esti niiden pääsyn laajempiin vesitöihin. Talvella hevoset olivat lähempänä tilan huoltokeskusta ”talvilaitumilla”. Tilalla käytettiin aurinkoenergiaa sähköaitojen ja rakennusten energianlähteenä.
Monialaisuus vahvuutena
Toisena vierailutilana oli niin ikään itäisessä Puolassa Grodekissa sijaitseva perheviljelmä. Se oli erikoistunut hevosenlihantuotantoon ja emolehmiin perustuvaan naudanlihantuotantoon. Tilan tuotantostrategia oli varsin monialainen ja mahdollisimman omavarainen. Päätuotantosuunta oli ihmisravinnoksi tarkoitetun viljan (pääosin tattari) viljely. Lisänä oli metsätaloutta ja koneurakointia. Pinta-ala oli 150 ha, josta laidunniittyjä ja metsää molempia 40 ha.
Lihantuotantoon kasvatettavat hevoset olivat Puolan kylmäverisiä. Kylmäverirotuja Puolassa on useita, ja niitä kasvatetaan lihaksi tai pidetään harrastehevosina. Puola on Euroopan kolmanneksi suurin hevosenlihantuottajamaa, ja pääosa lihasta viedään Euroopan maihin. Kylmäveristä hevosista uhanalaisia on kaksi alkuperärotua (Sokólski, n. 6600 yksilöä ja Sztumski, n. 10 000 yksilöä). Tilan noin 20 hevosta olivat pääosin kylmäveriristeytyksiä.
Tilan lihantuotantoa varten pidetyt emolehmät olivat limousin-rotuisia. Emolehmät ja hevoset laidunsivat samoilla laitumilla. Laitumella eläinten juotto oli järjestetty kaivon avulla, josta pumpattiin eläimille vettä pieniin lammikoihin. Laitumen tuottoa optimoidakseen viljelijä käytti laitumen suorakylvöä.
– Kaikkiaan tiloihin tutustuminen oli mielenkiintoinen kokemus ja kiva oli käydä sekä nähdä uusia paikkoja, Arja Talvilahti toteaa.
Pienen eettisesti arveluttavan näkökulman kuitenkin tutustujat kokivat liittyvän hevosenlihan tuotantoon ja myyntiin. Hevoset siirtyivät välittäjän kautta eteenpäin, eikä viljelijällä ollut tietoa niiden lopullisesta määränpäästä. Tämä toimintatapa on suomalaisesta näkökulmasta outo, sillä Suomessa hevosia ei kasvateta lihantuotantoon. Teuraaksi menevät hevoset myydään suoraan teurastamolle. Välittäjiä ei käytetä meillä myöskään muussa kotieläintuotannossa, vaan toiminta perustuu lähes aina joko sopimustuotantoon tai suoramyyntiin.
Tilavierailut tarjosivat erinomaisia esimerkkejä kestävistä ja innovatiivisista ratkaisuista, joita voidaan hyödyntää laajemminkin Euroopan hevostaloudessa. Arvokasta tietoa jaettiin monialaisesta ja omavaraisesta tilanpidosta sekä hevosenlihan haasteista ja mahdollisuuksista. Eettiset kysymykset ovat ymmärrettäviä ja tärkeätä on tuotantoketjujen läpinäkyvyys sekä hyvinvointi koko eläintuotannossa.
Tukimuodoissa suuria eroja
Mielenkiintoista oli huomata kuinka eri tukijärjestelmät voivat vaikuttaa hevoskasvatukseen eri maissa. Suomen alkuperärotutuki on varsin pieni, 350e/hevonen vuodessa. Tuella pyritään aktivoimaan kasvattajia, mutta käytännössä näin pieni rahasumma ei välttämättä kannusta kasvatukseen. Puolassa taas tukijärjestelmällä näyttää olevan merkittävämpi vaikutus eri rotujen kasvatukseen (Taulukko 1.). Suomeen verrattuna tuki on lähes kaksinkertainen, ja oreille melkein nelinkertainen hieman rodusta riippuen, ja sillä on melko suuri vaikutus eri rotujen kasvatukseen.
Tukijärjestelmien tulisi olla riittävän houkuttelevia ja niiden tulisi tukea kasvattajia heidän työssään. Tämä parantaisi hevostalouden kestävyyttä ja kilpailukykyä myös meillä Suomessa.
Riina Isomäki
Markku Saastamoinen
Leena Rantamäki-Lahtinen
Marketta Rinne
Projektin www-sivut: https://eunethorse.eu/
Hanketta rahoittaa Euroopan komissio Horizon2020 -ohjelman kautta.
Linkki englanninkieliseen videoon, jolla esitellään mainitut tilat:
