Mitä tulee ottaa huomioon ennen kuin ostaa hevosen?
Hevonen on yhä suositumpi vapaa-ajan kumppani sekä ratsain että rattailla. Monet hevosharrastajat ovat myös kiinnostuneita hankkimaan oman hevosen.
Ennen hevosen hankintaa tulee tarkkaan selvittää itselleen hevosen omistamisen realiteetit. Hevosenpito vaatii aikaa, rahaa ja paneutumista. Hevosen hoito ja liikutus lohkaisee useamman tunnin päivittäin, vaikka hevonen asuisi täysihoitotallilla. Sitovuutensa takia hevosen hankkiminen pitäisikin harkita koko perheen kesken, sillä hevoselle annettu aika on aina jostain muusta pois.
Hevosen pito on myös kallista, joten taloudelliset resurssit tulee punnita tarkkaan ennen hankkeeseen ryhtymistä. Kuukausittaisten kiinteiden kustannusten lisäksi tulee varautua vaihtuviin juokseviin kuluihin, esim. hevosen sairastuessa. Hevosta ei missään olosuhteissa saa hankkia hetken mielijohteesta.
Valitse hyvä talli
Ennen hevosen hankintaa tulee ottaa selvää, mistä hevoselle saa tallipaikan. Tallipaikan valintaan kannattaa panostaa, sillä talliympäristöllä on suuri vaikutus kalliin harrastuksen mielekkyyteen. Muun muassa seuraaviin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota:
a) kulkuyhteydet tallille
b) talliympäristön siisteys ja yleisvaikutelma
c) tallin tilavuus ja rakenteiden kestävyys (täältä löydät hevosen pidolle asetetut eläinsuojeluvaatimukset, jotka kaikkien tallien oli täytettävä vuoteen 2014 mennessä)
d) tallin ilmanvaihto. Raitis ilma on hevoselle elintärkeää
e) käytännön asiat hevosten hoidossa. Esim. ruokintakerrat? Hevosen pitää saada ruokaa usein ja pieninä annoksina. Hevonen tulee ruokkia siis vähintään kolme kertaa päivässä. Onko hevosilla juomavettä koko ajan saatavilla? Puhdistetaanko karsinat vähintään kerran päivässä? Ovatko tarhojen aidat ehjät ja turvalliset? Onko tarhoja tarpeeksi hevosmäärään nähden? Onko tallilla kokopäivä- vai osapäivätarhaus?
f) minkälaiset urheilualueet tallilla on? Onko tallin ympäristössä maastoreittejä, joilla saa ratsastaa tai ajaa? Onko tallin kentän, maneesin tai radan käytössä rajoituksia esim. ratsastustuntien takia?
Hevonen on laumaeläin eikä viihdy yksin. Ratsastusalueet pienellä tallilla ovat yleensä suurempaa tallia heikommat. Tosin maastoreittejä saattaa pienellä maalaistallilla olla isoa tallia huomattavasti enemmän. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että maastossa ratsastaminen tai ajaminen on mukavaa kesällä, mutta syksyllä ja talvella on kylmää ja pimeys tulee aikaisin. Suomen vaihtelevissa vuodenajoissa olosuhteet saattavat estää harrastuksen lähes kokonaan, mikäli käytössä ei ole valaistua kenttää.
Täysihoitopaikka ratsastustallilla maksaa kuukaudessa vähintään 350 €, suurkaupunkien seudulla jopa 700 – 900 €. Pihattopaikkoja voi löytää edullisemminkin. Hevosen täysihoitoon kuuluu yleensä karsinan lisäksi heinä ja väkirehu sekä juomavesi, karsinan päivittäinen puhdistus ja tarhaus. Rehut ja lisäpalvelut saatetaan myös hinnoitella erikseen. Omistajan vastuulle jää hevosen liikutuksesta, puhdistuksesta ja muusta hoidosta sekä varusteista huolehtiminen.
Ammattimaisella ravitallilla valmennusmaksut ovat yleensä n. 700 – 1200 euroa, sisältäen täysihoidon, valmennuksen ja peruskengityksen.
Tallin kanssa pitää aina tehdä kirjallinen hoito- tai valmennussopimus, jossa luetellaan tarkkaan kaikki sovitut asiat. Kunnolla laadittu sopimus auttaa välttämään monia ikäviä epäselvyyksiä. Sopimuspohjaa voi tiedustella esimerkiksi Suomen Hevosenomistajien Keskusliitolta. SHKL:n jäsenille sopimuspohjat ovat jäsenetu, muille ne maksavat 20 € /kpl.
Hevosessa on paljon työtä
Hevonen on liikkumaan luotu aroeläin, jolle ei riitä pelkkä tarhassa ulkoilu. Hevosta tulee liikuttaa valmennuksen rasittavuudesta riippuen vähintään 2-4 kertaa viikossa. Kevyttä työtä tekevää harrasteratsua voi ratsastaa vaikka joka päivä. Säännöllinen liikuttaminen on hevoselle terveellisempää kuin äkillinen usean tunnin rasitus viikonloppuisin. Pahimmassa tapauksessa vääränlainen rasitus voi vahingoittaa hevosen terveyttä. Jos omistaja ei itse ehdi ratsastaa tai ajaa hevosta riittävästi, tulee sille hankkia hoitaja tai vuokraaja. Omistajan vastuulla on sijaishoitajan hankkiminen myös sairauden tai lomamatkan ajaksi.
Hevosen päivittäiseen huoltoon liittyy aina paljon muutakin kuin pelkkää ratsastusta tai ajoa. Aina ennen liikuttamista ja sen jälkeen hevosen jalat tarkastetaan, ja kaviot puhdistetaan. Hevonen myös harjataan ennen ja jälkeen rasituksen.
Ratsastajan kantaminen tai kärryjen vetäminen on hevosen työtä. Sen lihakset rasittuvat ja se hikoilee. Liikuttamisen jälkeen hevonen hierotaan kuivaksi hiestä ja tarvittaessa valjaidenalus pestään. Sen jälkeen hevonen jälleen harjataan, jolloin lihakset vertyvät. Hevosta voi myös hieroa tai venytellä, mikäli omistaja hallitsee tekniikan. Jos hevosen karva jää kosteaksi, tarvitsee se talvella loimen. Lämpimällä ilmalla hevonen kuivuu vilustumatta myös ilman loimea.
Yleensä hevonen ruokitaan kolmesta neljään kertaa päivässä pienillä rehuannoksilla; ihanne tosin olisi 5-6 kertaa. Kaksi ruokintakertaa on hevoselle ehdottomasti liian vähän, sillä hevosen elimistö on kehittynyt jatkuvaan syömiseen. Liian harvoista ruokintakerroista seuraa monia terveydellisiä ongelmia, myös useat huonot tallitavat johtuvat liian pitkiksi venyneistä ruokintaväleistä. Hevosen perusrehua ovat hyvälaatuiset heinä ja kaura. Niiden lisäksi hevonen tarvitsee ainakin kivennäisiä. Kivennäisruokinta on helpoin toteuttaa jollakin kaupallisella valmisteella, joita on markkinoilla useita. Perusrehuista tulisikin teettää analyysit, jotta selviäisi, minkälaista lisäruokintaa hevonen tarvitsee.
Heinää hyvässä lihavuuskunnossa oleva (ei liian lihava eikä liian laiha) hevonen tarvitsee päivässä n. 1,5-2% painostaan (500 kiloiselle hevoselle hyvä heinämäärä on siis n. 7-10 kg / pv).Väkirehuruokinnassa tulee olla varovainen. Hevosten lihavuus on jo suurempi ongelma kuin liiallinen laihuus. Kevyttä työtä tekevä harrastehevonen saattaa pärjätä pelkällä hyvälaatuisella heinällä, mutta toisaalta kilparavuri tarvitsee useita kiloja väkirehuja päivässä. Väkirehuja hevoselle annetaan sen mukaan, kuinka rasittavaa sen liikunta on. Jos hevosta ratsastetaan päivittäin noin tunnin ajan kaikissa askellajeissa, niin että se ei juuri hikoa, on kyseessä kevyttä työtä tekevä hevonen. Liikalihavuus aiheuttaa hevoselle pahoja terveydellisiä ongelmia, joten yliruokintaa on todella syytä välttää! Heinää hevosen tulee kaikissa tapauksissa saada riittävästi, sillä riittävä korsirehun saaminen on edellytys hevosen ruoansulatuselimistön toimivuudelle. Jos hevonen lihoo, on omistajan ensisijaisesti vähennettävä väkirehun määrää, ei heinän. Eläinlääkäriltä saa tarvittaessa neuvoja myös hevosen laihduttamiseen.
Muu hoito
Hevonen on kengitettävä ja sen kaviot vuoltava noin 6-8 viikon välein, sillä ne kasvavat jatkuvasti. Hevosen kengittämisestä tehdään sopimus kengityssepän kanssa. Kengitys maksaa n. 70-140 € / krt. Osa kengittäjistä laskuttaa erikseen tarvikkeet ja/tai matkakulut.
Eläinlääkärin tulisi tehdä hevoselle perustarkastus vähintään kahdesti vuodessa. Esim. syksy ja kevät ovat hyviä ajankohtia, sillä silloin tarkastuksen yhteydessä voi samalla hoitaa kuntoon mm. rokotukset ja hampaiden raspauksen. Perusterveelle hevoselle riittää hampaiden raspaus kahdesti vuodessa, rokotusvälit vaihtelevat rokotteesta riippuen. Ravihevosilla ja kilpailevilla ratsuhevosilla on oltava voimassa oleva influenssarokotus kilpaillessaan. Ajankohtaiset säädökset kannattaa tarkastaa Suomen Hippoksesta (ravurit) tai Suomen Ratsastajainliitosta (kilpailevat ratsuhevoset). Hevosten madotussuositukset ovat muuttuneet ja nykyään suositellaan ulostenäytteiden perusteella tapahtuvaa madottamista loisten lisääntyneen lääkeresistenssin vuoksi. Myös omalta eläinlääkäriltä voi kysyä lisätietoja.
Sairastuessaan hevosen on ehdottomasti saatava asiantuntevaa hoitoa! Jokaisen hevosenomistajan on tunnettava yksinkertaiset ensiaputoimenpiteet esimerkiksi ähkyn tai pienten haavojen hoitoon. Tallilla on oltava ensiaputarvikkeet niin ihmisille kuin hevosillekin. Omistajan tulee osata myös arvioida hevosen vamman vakavuus, sillä esimerkiksi pienet nivelhaavat tarvitsevat vaatimattomasta koostaan huolimatta aina eläinlääkärin apua ja yleensä myös klinikkahoitoa. Tallilla on hyvä pitää näkyvällä paikalla paikallisen eläinlääkärin puhelinnumero, sekä kunnan päivystävän eläinlääkärin ja lähimmän päivystävän hevosklinikan puhelinnumero. Tällä hetkellä Suomessa on kaksi ympärivuorokautisesti päivystävää hevosklinikkaa, Yliopistollinen Hevossairaala Helsingissä ja Hyvinkään Hevossairaala Hyvinkäällä. Etukäteen kannattaa selvittää myös hevosen kuljetusmahdollisuudet klinikalle, jotta hätätilanteessa ei tarvitse tuhlata aikaa sen miettimiseen, mistä vuokrata traileri ja vetoauto ja mistä saa yhdistelmälle kuskin.
Hevosen voi vakuuttaa kuoleman varalle henkivakuutuksella, ja yllättäviin eläinlääkärikuluihin voi varautua eläinlääkärikuluvakuutuksella. Hevosen vastuuvakuutus auttaa korvaamaan hevosen muiden omaisuudelle aiheuttamia vahinkoja. Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton jäsenet saavat 5% alennuksen Pohjantähden hevosvakuutuksista.
Hevosen varusteet
Hevosen perusvarusteet ovat riimu ja riimunnaru, päivittäiset hoitovälineet (kaviokoukku, suka, pehmeä ja kova harja, pesusieni, pyyhe) sekä hevosen tarvitsemat loimet. Tavallisesti hevonen pärjää kolmella loimella, joista yksi on villa- tai fleeceloimi hevosen kuivattamiseen, yksi vuorellinen sadeloimi syksyn ja kevään räntäsateita vastaan, ja yksi toppaloimi koville pakkasille. Paksukarvainen poni tai suomenhevonen ei välttämättä tarvitse toppaloimea, mutta toisaalta klipattu urheiluhevonen saattaa talvella tarvita myös erillisen toppaloimen talliin. Tallin kuivatusmahdollisuuksista riippuen kuivatusloimiakin voi tarvita enemmän kuin yhden. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että hevosella on hyvä karvapeite, joka suojaa sitä ikäviäkin kelejä vastaan. Liiallista loimittamista on siis syytä välttää. Kohtuullisen kovassakaan pakkasessa hevonen ei välttämättä tarvitse loimea, varsinkaan jos ei sada lunta tai ole kovin tuulista. Märkä ja veto on hevoselle vahingollisempaa kuin kylmyys.
Jotkut hevoset lyövät itseään jalkoihin liikkuessaan. Ratsuhevosilla yleistä on hivuttaminen, eli niiden vuohisten sisäpinnat osuvat liikkeessä toisiinsa. Ravihevoset saattavat lyödä kovassa vauhdissa polviinsa, sääriinsä tai jopa kainaloihin. Hevosen liikeratoja on aina seurattava, ja jalat on tutkittava harjoituksen jälkeen, jotta mahdolliset kolhut ja polkemat selviävät. Kaikille hevosille on hankittava juuri kyseisen hevosen tarvitsemat suojat. Jalat voi suojata myös villapatjoilla, joiden ympärille kääritään pintelit. Jos hevosen jalkoja ei suojata, alkaa hevonen pian pelätä liikkeen aiheuttamaa kipua, eikä liiku enää puhtaasti.
Ratsuhevonen tarvitsee lisäksi satulan ja satulavyön, satulahuovan tai pari, jalustimet remmeineen sekä suitset ohjineen ja kuolaimineen. Ravihevonen tarvitsee vastaavasti ravivaljaat, eli silat ja vatsavyön (+näihin pehmusteet), häntäremmin, rintaremmin, suitset ohjineen ja kuolaimineen, sekä mahdollisesti obersekin ja potkuremmin. Ravurille on hankittava tietysti myös ajokärryt, joita on useita erilaisia. Kotioloissa ja hiitillä käytetään painavampia ja tukevampia kärryjä, kilpakärryt taas ovat hyvin kevyet.
Lisäksi tarvitaan saippuaa nahan puhdistukseen ja nahkaöljyä varusteiden hoitoon. Kaikkien varusteiden on oltava hevoselle sopivia ja turvallisia, sekä ehdottomasti ehjiä! On hyvä ottaa tavaksi käydä varusteet säännöllisesti läpi, jotta mahdolliset repeämät ja haurastumat huomataan ajoissa. Kesken vauhtiharjoittelun katkeava jalustinhihna tai ohja aiheuttaa vakavan vaaratilanteen!
Myös varusteiden hankintaan ja sovittamiseen voi pyytää apua. Varsinkin satulan sovittaminen hevoselle on tarkkuutta vaativaa. On erittäin tärkeää, että satula sopii täydellisesti, sillä huonosti istuva satula aiheuttaa hevoselle kipua ja tekee sekä hevosen että ratsastajan harrastamisesta kurjaa. Hevoset ovat erilaisia muodoltaan ja rakenteeltaan, joten satulaa ei koskaan tule ostaa sovittamatta. Tärkeää on tietysti, että satula sopii myös ratsastajalle.
Välttämättömiin varusteisiin yhteensä kuluvaa summaa on vaikea määritellä, sillä hintaerot ovat suuria. Hyvä satula maksaa käytettynäkin yli 350 €, ja uutena useita satoja, jopa tuhansia euroja. Hyvät nahkavaljaat ravihevoselle saa käytettynä noin sadalla eurolla, mutta uusista joutuu maksamaan huomattavasti enemmän. Harjoituskärryt maksavat merkistä riippuen hieman alle tuhannesta eurosta ylöspäin. Kilpakärryt ovat yleensä hintavammat. Myös kärryjä saa ostettua käytettyinä, jolloin kustannukset eivät ole niin suuria.
Välttämättömien varusteiden lisäksi hevoset saattavat tarvita paljon muitakin tavaroita. Kuljetuksessa hevosen jalat tulee suojata kuljetussuojilla tai villapinteleillä. Kotioloissa käytettävän riimun lisäksi hyvä ostos on kestävä ja tukeva nahkariimu esim. kuljetuksia ja kilpailupaikoilla liikkumista varten. Jotkut hevoset tarvitsevat liikutuksen jälkeen jalkoihin linimenttihoitoa ja lämmittävät villapintelit. Toisaalta harrastehevonen selviää usein vain välttämättömillä varusteilla. Hevostarvikeliikkeissä myydään tavaraa maan ja taivaan väliltä, eivätkä kaikki hevoset suinkaan tarvitse niitä kaikkia!