Tuure Pyhältö – hevosenomistajajärjestön pitkän linjan mies!

Julkaistu SHKL ry:n 25-vuotishistoriikissa 2001
Jututtelin Tuure Pyhältöä viime vuoden keväällä, vähän ennen hänen 80-vuotispäiväänsä. Tuure on ollut yhtäjaksoisesti hevosenomistaja-asialla kauemmin kuin moni muu. Hän jäi pois vuoden 2000 alusta. Tuure Pyhältö toimi lähinn ähevosenomistajayhdistyksen yhteydessä toimivassa Suomen Ravihevoskasvattajain Säätiössä. Säätiö oli perinyt varansa toimintansa lopettaneelta Suomen Raviurheilijain Liitolta.

Raviurheilijain Liitossa olivat asioita hoitamassa sellaiset legendaariset hevosmiehet kuin Matti Komonen, Niilo Sukula, Aleksi Untamo, Esko Oijala ja Kaarlo Partanen. He olivat myös perustamassa tätä nykyistä Hevosenomistajien Keskusliitto ry:tä. Raviurheilijain Liiton varat päätettiin säätiöidä hevosenomistajain järjestön alaiseen Suomen Ravihevoskasvattajain Säätiöön. Näin saatiin varata tavallaan tehokkaaseen valvontaan ja niitä voitiin käyttää siitosoriiden hankintoihin. Nykyinen säätiön ori Poika-Siro onkin osoittautunut onnistuneeksi ostoksi.

Ei silmät ummessa hevosen ostoon

Kun kysyin Tuurelta, miksi ette ole lähteneet lämminverisen siitosoriin ostoon, säätiölle, Tuure piti sitä liian riskialttiina puuhana. Rahaa tarvittisi o,5-1 miljoonaan. Sellaiseen riskiin ei säätiön rahoja voi sijoittaa. Pyhältö toivookin pitäytymistä suomenhevosessa ja toivoo, ettei koskaan lähdettäisi ”silmät ummessa” hevosen ostoon. Siitä on paljon kokemuksia viime vuosilta, kun aloittelevat hevosmiehet ostelivat suurilla rahoilla jenkkejä ja tuijottelivat vain ennätyksiin. Itse hevonen, sen rakenne ja luonne jäivät toisarvoisiksi asioiksi.
Suomenhevossiitosori on huomattavasti edullisempi hankkia ja silläkin tavalla päästään palvelemaan osaa hevosenomistajakunnasta. Eihän niissä suomenhevosissakaan aina sataprosenttisesti onnistuta. Ensimmäinen säätiön siitosori Pelimies oli siitä oiva esimerkki. Se oli hieno katseltava, hyvät suvut ja suoritukset, mutta siitosoriina täydellinen pettymys.
Seuraava säätiön ori Poika-Siro sen sijaan oli myönteinen yllätys periyttäjänä. Tuure kiittelee sen hoitajaa Juhani Pentinmäkeä asiantuntevana ja luotettavana orinpitäjänä. Orinpitäjällä täytyy olla hevosenomistajan luottamus. Pitää työskennellä pitkällä tähtäimellä eikä harjoittaa ryöstökalastusta. Pitää olla aina ”varpaat viivalla”, mutta ei saa koskaan astua viivan yli.

Tanskan tuontia

Tuuren hevoselämän vahvimpia aikoja oli 1970-luvun hevostuonti Tanskasta. Lämminverihevosten tarve oli huutava silloisessa Suomessa. Tanskassa tuotettiin silloin hevosia edullisesti, paljon edullisemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tanskalaisilla oli myös kohtuullisia oreja, kuten Pay Dirt ja Frosty Hanover. Ne eivät olleet USA:n parhaita, mutta sen ajan pohjoismaihin kelpavia.
Syksyisin näitä 1,5-vuotiaita sitten rahdattiin Suomeen Tanskasta sen ajan alkeellisella kuljetuskalustolla. Tullimuodollisuudet ja eläinlääkärin tarkastukset olivat joka rajalla hitaat ja hankalat. Tuuren ostotapahtuman periaatteena oli, ettei ostoja saa tehdä ”silmät ummessa”. Varsat pyrittiin tarkastamaan etukäteen, mieluummin jo siittolassa ennen huutokauppaa. Ei kuitenkaan aina voinut välttyä vikaostokselta. Kun teki kauppaa pitkällä tähtäimellä, piti kuitenkin pysyä rehellisellä pohjalla, niin pitkälle kuin suinkin. Jos oli epävarma myytävästään, täytyi vain kehottaa ostajaa tarkastamaan kaupan kohde itse.
Paljon sen ajan hyviä hevosia Pyhältö toi Suomen. Parhaasta päästä olivat paydirttiläinen Heddi Bilto, ennätys 13,8 ja rahaa toista miljoonaa sekä frostyhanoverilainen Briljant H, joka voitti Tanskan derbyn ja paydirttiläinen Adrianne. Tanskan derby ajettiin huutokaupan jälkeisenä päivänä. Tuurella oli tarkoitus lähteä kotiin heti huutokaupan jälkeen, mutta paikkalipun hankinta koneeseen oli unohtunut ja niin hän pääsi kuin vahingossa näkemään Tanskan derbyn, jonka nuori Veijo Heiskanen voitti edellä mainitulla Briljant H:lla.

Merkittäviä omia kasvatteja

Tuure Pyhällön omissa kasvateissakaan ei ole mitään hävettävää. Tanskan tuonneista jäi itselle siitostammaksi Pelli Dan, joka oli muun muassa Mini Danin emä. Tuuren paras suomenhevospuolen kasvatuksen tulos on Mikker. Se sai emänsä puolelta lohdutuslaisen liinakkoväin, joka on harvinainen vokkerilaisissa hevosissa. Mikker mytiin 3-vuotiaana nykyisille omistajilleen Kuhmoon. Ikään kuin tämän kaupan jatkona siirtyi Mikkerin omistajille myös Tino, kun Pertti Taimen Marine astutettiin Mikkerillä Mikkerin ollessa ensimmäistä astutuskauttaan Pyhällöllä. Marine oli Tuuren mukaan sellainen tamma, ”ettei niitä noin Suomenmaassa kulje montaa nääs peräkkäin”.

Selkeitä kannanottoja

Tuure Pyhällöllä on selkeät mielipiteet asioista ja hän sanoo mielipiteensä terävästi ja kansantajuisesti. Esimerkiksi nykyistä kantakirjausta hän pitää paljolti näpertelynä ja toisten omaisuudella leikittelynä. Hän sanoo aina olleensa turhia rajotuksia vastaan. Hevosettomat hevosmiehet ovat hänen mielestään liikaa päättäneet hevosmiesten asioista.
Hevosenomistajien ja ammattivalmentajien pitäisi Tuuren mukaan ”kulkea enemmän käsi kädessä, koska samaa leipää syödään”. Hänen mielestään jotkut tahot koettavat tahallaan kylvää eripuraa omistajien ja valmentajien välille. Itse hän on aikoinaan pyrkinyt hoitamaan velvoitteensa niin, että hän on milloin tahansa voinut hakea hevosensa ”kotio”.
Nykyistä hevosenomistajienjärjestöä Tuure Pyhältö pitää vähän hampaattomana. ”Ymmärrän, ettei velkaisilta radoilta voi määräänsä enempää vaatia, mutta moni asia ei ole aina rahastakaan kiinni. Ehkä järjestö voisi joihinkin asioihin tarttua kiinni vähän nääs kovemmalla kädellä”.
Kaikille hevosihmisille sopii Tuure Pyhällön ohje että huono hevonen pitää kiertää kaukaa eikä koskaan ostaa hevosta silmät ummessa. Tuure Pyhältö päätti jutteluhetkemme sanoihin ”Niitä vanhoja asioita on noin väliin mukava nääs muistella”!
Timo Karkku 
Kuva Juhani Länsiluoto