Suomenhevosen geneettinen muuntelu kertoo rodun historiasta ja ohjeistaa tulevaisuudelle

Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 1/19 (Kuva Pinja Kyöstilä)

Oulun Yliopistossa käynnistettiin keväällä 2017 Suomen Kulttuurirahaston alkupanostuksen avulla tutkimus, jonka kuluessa selvitetään suomenhevosen historiaa, rodun tämänhetkistä tilaa ja samalla annetaan työkaluja yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen tutkimalla rodun geneettistä muuntelua. Tutkimusta tehdään yhteistyössä mm. Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen tutkijoiden kanssa.

Tutkimukseemme on osallistunut kaikkiaan 991 hevosta, joista 852 suomenhevosia. Suurin osa saamistamme näytteistä oli jouhia, mistä suuret kiitokset hevosenomistajille. Oulun Hevosklinikan avulla saimme myös reilut 30 verinäytettä. Suomenhevosista 67 on kantakirjattu juoksija-, 79 ratsu-, 51 pienhevos- ja 30 työhevoskantakirjaan. Hevoset ovat syntyneet 1986-2017 (jokunen näyte oli jo kuolleistakin hevosista). Suomenhevonen kuuluu Suomen alkuperäisrotuihin ja sen historia suomenhevoskantakirjan perustamisen (vuonna 1907) jälkeiseltä ajalta on hyvin tunnettu. Suomenhevosen varhaishistoria on silti yhä aika tuntematon. Laajan, monia rotuja koskeneen tutkimuksen perusteella suomenhevosen läheisiä sukulaisia ovat mm. skandinaaviset Norjan kylmäverinen, Ruotsin kylmäverinen, Gotlannin Russ ja islanninhevonen, itäinen mongolianhevonen ja jakutianhevonen, sekä Mezeninhevonen, virolainen eestinhevonen ja liettualainen Zemaituka. Historiallisista lähteistä on pystytty myös selvittämään useita tarkoituksellisia ”risteytysohjelmia” ainakin 1500-luvulta lähtien Ruotsin vallan aikana. Näiden tarkoituksena on ollut lähinnä suurentaa suomalaisen hevosen kokoa risteyttämällä sitä kookkaiden eurooppalaisten rotujen kanssa.

Artikkelin kirjoittajana yliopistotutkija Laura Kvist Oulun yliopistosta.

Lue koko artikkeli tästä (pdf).