Ravihevosen yhteisomistus

Ravurin omistaminen on muuttunut. Hevosenomistajat asuvat yhä useammin kaupungeissa, eivätkä enää valmenna hevosiaan itse, vaan jättävät hevosten päivittäisen hoidon ammattivalmentajien vastuulle. Hevosen ammattivalmennuksessa pitäminen on suhteellisen hintavaa, ja hevosen kanssa voi tulla eteen myös muita yllättävän isoja kuluja. Tämä yhtälö tarkoittaa käytännössä sitä, että kilpailevan ravihevosen omistaminen ei enää välttämättä ole mahdollista tavallisille työssäkäyville perheenisille ja -äideille.

Yhteisomistus ratkaisee monta hevosenomistamiseen liittyvää rahahuolta. Parilla tonnilla ei todennäköisesti vielä 75-tason kilpuria saa, mutta jos kymmenen henkeä laittaa pottiin sen 2000 euroa, voidaan hevosta katsella jo aivan eri hintaluokasta. Tonni kuussa hevosen kuluihin lohkaisee tavallisen työntekijän palkasta norsunosan, mutta satanen kuussa ei vielä heilauta perheen taloutta. Eläinlääkärikulujen osuessa kohdalle on helpompi löytää 60 euroa ylimääräistä kuin 600. Ja niin edelleen. Yhteisomistus on siis hyvä tapa päästä mukaan hevosenomistamisen elämyksiin pienellä panoksella. Se on ratkaisu myös monelle sellaiselle henkilölle, joka ei välttämättä ymmärrä juurikaan hevosen päivittäisestä hoidosta, mutta jota kiinnostaa hevonen hienona eläimenä ja raviurheilun mukanaan tuomat elämykset.

 On kuitenkin olemassa sekä hyviä, että huonosti toimivia kimppoja. Hyvässä kimpassa hevosenomistamisen ilo moninkertaistuu, huono kimppa taas aiheuttaa lähinnä harmaita hiuksia ja karvaita pettymyksiä. Hyvä kimpanvetäjä ja hyvin tehty yhteisomistussopimus ovat avainasemassa kimpan onnistumisessa. Vaikka sopimus ei estä ongelmia syntymästä, se kuitenkin helpottaa huomattavasti niiden ratkaisemista.

Hyvä sopimus on toimivan kimpan A&O

Hyvin toimivia kimppoja yhdistää karkeasti yksi asia: hyvin tehty kirjallinen sopimus. Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinenkin, mutta kirjallinen sopimus on paljon yksiselitteisempi ja helpompi todistaa. Kimppahevosen kohdalla on paljon asioita, joista yhtymää perustettaessa pitää sopia, ja on kaikille helpointa kun asiat on kerralla sovittu paperille kaikkia tyydyttävästi. Sopimuspohjaa voi tiedustella esimerkiksi Suomen Hevosenomistajien Keskusliitolta. SHKL:n jäsenille sopimukset ovat ilmaisia, ei-jäsenille ne maksavat 20 € /kpl.

Yksityiskohtainen artikkeli kimpan perustamisesta ja kimppasopimuksen teosta löytyy täältä: Yhteisomistuksessa hyvä sopimus ratkaisee monta ongelmaa.

Kun sopiva hevonen on löytynyt, perustetaan kimppa. Perustamiskokouksessa allekirjoitetaan yhteisomistussopimus, ja tehdään tarvittaessa peitenimihakemus Suomen Hippokselle. Hevosesta tehdään normaali omistajanvaihdosilmoitus kimpan nimiin. Omistajanvaihdosilmoituksen allekirjoittaa se kimpan jäsen, jolla on nimenkirjoitusoikeus. Omistajanvaihdoksen ja peitenimihakemuksen voi toimittaa Hippokselle yhtäaikaisesti. Peitenimen rekisteröinti maksaa tällä hetkellä 74 euroa, ja maksu peritään postiennakkona rekisterikortista. Peitenimi on voimassa viisi vuotta, jonka jälkeen sen voi uusia. Uusintamaksu on tällä hetkellä 26 euroa.

Kuten aina hevoskaupoissa, tulee myös yhteisomistukseen tulevasta hevosesta tehdä normaali kauppakirja, jossa yhtymä on hevosen ostajana.

Kimpan perustamiskokouksessa päätetään osuusmaksun suuruus, ja käytänteet sen maksamisesta. Toiset yhtymät keräävät osuusmaksun esim. neljä kertaa vuodessa, toiset kerran kuukaudessa. Osuusmaksun suuruuteen vaikuttaa valmennusmaksun lisäksi se, mihin ennakkomaksullisiin kilpailuihin hevonen maksetaan, kuinka paljon hevosen vakuutus maksaa ja miten muihin juokseviin kuluihin varaudutaan. Usein yhtymät keräävät pientä ”puskurirahastoa” esim. yllättävien eläinlääkärikulujen tai muiden rahareikien varalle, jotta rahastonhoitajan ei tarvitse jokaisen pienen laskun tullessa tehdä soittorinkiä ja pyytää osakkaita maksamaan muutamaa euroa kerrallaan.

Luonnollisesti perustamiskokouksessa päätetään myös hevosen tilin perustamisesta, valmentajasta ja sijoituspaikasta, sekä tulevien ennakkomaksullisten kilpailujen osallistumismaksujen maksamisesta. Aina tulee muistaa sopia valmiiksi myös ikävämmistä asioista. Mitä tehdään jos hevonen loukkaantuu? Mitä jos joku omistajista haluaa luopua osuudestaan? Entä jos joku jättää osuusmaksun maksamatta ajallaan?

Jatkossa vuosikokouksia kannattaa pitää 1-2 kertaa vuodessa, tarvittaessa useamminkin. 

Hyvän ja huonon kimpan erot tiivistyvät vetäjään

Kimpan toimivuus riippuu hyvin paljon kimpan vetäjästä. Hyvässä kimpassa on aktiivinen vetäjä, joka tiedottaa hevosen asioista muille yhtymän osakkaille, hoitaa tiliasiat esimerkillisesti ja kutsuu yhtymän kokoukset koolle säännöllisesti. Kimpat saattavat järjestää keskenään retkiä seuraamaan hevosen juoksuja, pikkujouluja tai saunailtoja, miten vaan osakkaat haluavat keskenään toimia. Mikään pakko ei yhteistoimintaa tietenkään ole järjestää, vaan kukin kimppa toimii osakkaittensa toiveiden mukaan.¨

Yksi yleisimmistä ongelmista kimppojen kohdalla on huono tiedotus, joten kimpan vetäjäksi kannattaa joka tapauksessa valita henkilö, jolla on sekä aikaa että halua pitää muut yhtymän osakkaat ajan tasalla hevosen kuulumisista. Valmentajan kannalta hyvä kimpanvetäjä on myös kullanarvoinen, sillä monelle eri omistajalle samojen asioiden raportoiminen veisi kohtuuttomasti valmentajan työaikaa. Jouhevinta on, että kimpanvetäjä hoitaa yhteydenpidon valmentajaan, ja raportoi muille osakkaille hevosen kuulumisista esimerkiksi sähköpostitse, nettisivujen kautta tai perinteisemmin puhelimitse.

Jos kimppa on tyytymätön vetäjän toimintaan, kannattaa asiasta mainita reilusti. Kimpan vetäjäkin saattaa olla yhteisomistuksessa mukana ensimmäistä kertaa, eivätkä kaikki käytänteet ole tuttuja.  Tarvittaessa osakkaat voivat äänestää seuraavassa kokouksessa jonkun toisen henkilön kimpan vetäjäksi.

Mistä kimppahevosen voi löytää?

Myytäviä hevosia on tarjolla alan lehdissä sekä internetissä useilla eri palstoilla. Suomessa järjestetään syksyisin myös iso varsahuutokauppa, jossa on kaupan 1,5-vuotiaita lämminveri- ja suomenhevosravureita. Huutokaupasta voi tehdä edullisiakin löytöjä, mutta kokemattoman ostajaporukan kannattaa aina pyytää esim. hevosen aiottu valmentaja mukaansa varsaa valitsemaan.

Jos kimppaa ei saa kokoon omasta tuttavapiiristä, niin aina voi yrittää päästä mukaan johonkin valmiiseen kimppaan. Isoilla kasvattajilla on usein tarjolla varsakimppoja. Alan lehdissä ja internetissä on myös tarjolla osuuksia valmiista hevoskimpoista. Valmiin kimpan kohdalla kannattaa kuitenkin olla tarkkana sopimussisällöstä. Jos kimpalla on jo valmis sopimus, ei sen sisältöön välttämättä pääse enää vaikuttamaan.

(Alkuperäinen artikkeli ravihevosen kimppaomistamisesta julkaistu Hevosenomistaja –lehdessä 5/2010)