Voihan virus

Hevosten virustaudit ovat hevosihmisille riesa, mutta kun eri tautien oireet oppii tunnistamaan, säästää hevosta ja aikaa. Virustauteihin ei ole varsinaista lääkettä, vaan tärkein parannuskeino on lepo. Muutamiin viruksiin on kuitenkin rokote, joka antaa suojan tautia vastaan.

Hevosten yleisimmät virustaudit ovat herpesvirus, hevosinfluenssa ja virusarteriitti. Jokaisella näistä on olemassa omat erityispiirteensä, mutta koska jokainen hevonen on yksilö, myös taudin näkyvät oireet vaihtelevat hevoskohtaisesti. Jollekin oireet voivat tulla todella rajuina, kun toinen selviää hyvin vähäisin oirein. Ongelmallisinta useimmissa virustaudeissa on se, ettei tauti välttämättä nosta korkeaa kuumetta tai anna muita näkyviä oireita ja hevosta rasitetaan tietämättä sen olevan sairas.

Sairaan hevosen fyysinen rasittaminen voi aiheuttaa vakavia jälkitauteja, kuten sydänlihastulehduksen tai keuhkokuumeen. Hyvinkään Hevossairaalan eläinlääkäri Ritva Kaikkonen muistuttaa, että joka aamu tehtävät lämmönmittaukset ja yleinen hevosen käyttäytymisen seuraaminen kertovat hevosen terveydestä paljon.

Virustautien leviämisen ehkäisemiseksi Kaikkonen suosittelee, että hevoset osastoitaisiin siten, että siitostammat ja kilpahevoset sijoitettaisiin eri tiloihin mahdollisuuksien mukaan. Tärkeää on myös huolehtia, että tallissa on hyvä ilma ja että hevoset saavat ainoastaan ensiluokkaisia rehuja. Kostea ja huono talli-ilma sekä pilaantuneet ja pölyiset rehut ovat omiaan edistämään hevosen sairastumista.

– Virustautien yksi yhteisistä piirteistä on niiden nopea leviäminen. Bakteeritaudit eivät leviä niin nopeasti hevosesta toiseen. Tarttuvia bakteeriperäisiä tauteja on Suomessa oikeastaan vain pääntauti. Virustauti ei välttämättä näy veriarvoissa. Jos taudista haluaa varmuuden, voi hevosen limasta ottaa viruseristysnäytteitä tai tehdä vasta-ainetestejä. Ongelmana vasta-ainetesteissä on niiden hitaus. Ensimmäinen testi on otettava heti taudin alussa ja seuraava kolmen viikon päästä, Kaikkonen kertoo.

Herpesvirus aiheuttaa hengitystieinfektioita ja luomisia

Herpesvirusta on viittä eri tyyppiä, mutta eniten päänvaivaa aiheuttavat tyypit EHV1 ja EHV4. Herpesvirus pystyy elämään talliympäristössä 14–45 vuorokautta ja tarttuu yleensä hengitysteiden kautta. Myös oireettomat hevoset voivat toimia taudinkantajina.

EHV1 tunnetaan yleisemmin virusabortin aiheuttajana. Kantavalle tammalle virus voi aiheuttaa varsan luomisen tai hyvin heikkokuntoisen tai kuolleen varsan syntymisen. Jos on syytä epäillä tamman luomisen syyksi herpesvirusta, tulisi tamma mahdollisuuksien mukaan eristää muista hevosista.

Jälkeiset ja saastuneet kuivikkeet tulisi haudata tai polttaa ja karsina sekä hoidossa käytetyt välineet tulisi desinfioida. Tamma on tartuntavaarallinen ensimmäiseen luomisen jälkeiseen kiimaan saakka. EHV4 voi myös aiheuttaa kantavalle tammalle luomisen, mutta yleensä tämä tyyppi aiheuttaa ainoastaan hengitystieinfektion.

EHV1:n oireita ovat hengitystieinfektiot, mitkä ovat yleisiä etenkin nuorilla hevosilla. Hevosella voi olla myös lämmönnousua. Harvinaisin, mutta vaarallisin taudin oire on hermostohäiriöt, jolloin tauti on vaikuttanut hevosen keskushermostoon. Tällöin hevosella saattaa olla lieviä liikehäiriöitä tai pahimmillaan se voi halvaantua kokonaan.

Herpesviruksen sairastaneelle kehittyy immuniteetti tautia vastaan vain 2-3 kuukaudeksi. Tämän vuoksi ennaltaehkäisy on tärkeää. Virusta pystytään ehkäisemään rokotteella, vaikkei suoja koskaan ole täydellinen.

– Tavallinen yhdistelmärokote ei suojaa hyvin herpesviruksen hermostomuodolta, aborttimuotoa vastaan teho saattaa olla parempi mikäli kaikki tammat rokotetaan (laumaimmuniteetti). Jos tamma luo varsansa virusabortin vuoksi, se ei yleensä luo seuraavaa varsaansa tästä syystä. Tamma saa pidempiaikaisen suojan tautia vastaan, Ritva Kaikkonen huomauttaa.

Virusarteriittiin ei ole Suomessa rokotetta

Togaviruksen aiheuttama virusarteriitti on yksi hankalimmista viruksista jo senkin vuoksi, ettei siihen ole Suomessa saatavilla rokotetta. Virus tarttuu hengitysteitse pisaratartuntana tai oriin siemennesteen välityksellä. Taudin itämisaika on 2-13 vuorokautta.

Virusarteriitin oireisiin kuuluvat muun muassa yskiminen, kuume ja alakuloisuus. Hevosen jalat ja vatsanalunen voivat turvota. Lisäksi silmät voivat punoittaa ja olla turvoksissa. Oireet vaihtelevat hevoskohtaisesti ja voivat olla hyvin vähäisiä tai oireena voi olla pelkkä alakuloisuus ja huonot veriarvot.

Virusarteriitin hoidon ainoa lääke on lepo. Jos hevosta rasitetaan liian aikaisin, voi siitä seurata taudin pitkittyminen ja vakavia jälkitauteja. Vaikka näkyviä oireita hevosella ei enää olisikaan, voi piilevä tauti puhjeta uudelleen liian aikaisen rasituksen jälkeen. Tervehtymistä voi seurata tarkkailemalla hevosen lämpöä ja rasituksen jälkeistä palautumispulssia.

Jokavuotinen influenssa

Lähes joka vuosi ihmisten tavoin hevosilla esiintyy influenssa-aalto. Influenssavirus on helposti tarttuva ja se leviää pisara- tai kosketustartuntana. Taudin itämisaika on 1-3 vuorokautta ja hevonen voi tartuttaa sitä edelleen noin kahdeksan vuorokauden ajan. Oireettomatkin hevoset voivat levittää tautia.

Influenssan oireisiin kuuluvat korkea kuume, kuiva ja itsepintainen yskä, lihaskipu, alakuloisuus ja ruokahalun vähentyminen. Täydellinen lepo on influenssan tärkein hoitokeino. Lääkitystä suositellaan vasta mahdollisiin jälkitauteina tuleviin bakteeritulehduksiin.

Hevosen liian aikainen rasittaminen voi altistaa jälkitaudeille, jotka saattavat aiheuttaa pysyviä vahinkoja esimerkiksi sydämeen tai keuhkoihin. – Jos kuume on korkea, yleensä neuvotaan pitämään jokaista kuumepäivää kohden viikko hevosta levossa tai ainakin rasitetaan hevosta vain kevyesti, Ritva Kaikkonen kertoo.

Tärkein keino influenssa-aallon leviämisen ehkäisyssä on tiedottaminen. Vastuullinen tallinpitäjä kertoo avoimesti, jos hänen tallissaan on influenssaepäily, eikä kuljeta silloin tallinsa hevosia muiden hevosten pariin. Toinen tärkeä ehkäisykeino on tallihygieniasta huolehtiminen. Tautia sairastavat hevoset olisi hyvä käsitellä aina viimeisenä tai siirtää kokonaan eroon terveistä yksilöistä, mikä vähentää terveiden hevosten sairastumisriskiä.

Rokotteet antavat suojan

Virustauteja ehkäisemään on olemassa rokotteita, jotka antavat suojan tiettyjä viruksia vastaan. Rokotussuoja ei koskaan ole sataprosenttinen, vaan rokotetullekin hevoselle voi virus tarttua, mutta taudin oireet ovat silloin usein lievemmät. Tärkeää on, että kaikki toistensa kanssa tekemisissä olevat hevoset rokotetaan samaan aikaan laumaimmuniteetin saavuttamiseksi.
Markkinoilta löytyy nykyisin rokotteita joko yksittäistä virusta vastaan tai niin sanottuja yhdistelmärokotteita, jotka sisältävät suojan useampia viruksia vastaan. Influenssarokotteita ovat Duvaxyn ie plus, Equilis Equenza vet, Equilis Pro, Equips F vet, Fluvac ja Proteqflu. Equilis Resequin on puolestaan yhdistelmärokote, missä on suoja sekä hevosinfluenssaa että herpesviruksen EHV1 ja EHV4 –tyyppejä vastaan.
Rokotusohjelma säännöllisin tehosterokotuksin kannattaa suunnitella yhdessä eläinlääkärin kanssa tai seuraamalla rokotevalmistajien suosituksia. Hevosen on oltava terve, kun se rokotetaan ja madotuksesta pitää huolehtia ennen rokotteen antamista. Huonokuntoisen tai sairaan hevosen rokotussuoja jää yleensä hyväkuntoista hevosta heikommaksi.
– Rokottamisen jälkeen hevosta ei kannata rasittaa voimakkaasti muutamaan päivään. Rasitustauon pituus riippuu siitä, saako hevonen rokotuksesta oireita, kuten kuumetta, Kaikkonen toteaa.
Ritva Kaikkonen muistuttaa, että paras aika hevosen rokotusohjelman aloitukselle olisi jo silloin, kun tamma kantaa varsaa. Tällöin varsa saa heti synnyttyään virusvasta-aineita ternimaidosta. Varsan rokottaminen kannattaa aloittaa kuuden kuukauden iässä. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa, vaan rokotusohjelman voi käynnistää aikuisellekin hevoselle, jota ei ole aiemmin rokotettu.

Asiasisällön tarkastus: ELL Ritva Kaikkonen

Teksti: Laura Keränen