Hevonen on aktiivinen ja vilkas eläin ja siten altis saamaan haavoja. Haavojen hoitomuodon valintaan ja paranemisnopeuteen vaikuttavat mm. haavan laatu (viilto-, pisto- tai ruhjehaava), haavan koko, syvyys ja sijainti sekä verenvuoto ja haavan likaisuus. Hoitovaihtoehdon valinnassa on edellä mainittujen lisäksi oleellista haavan synnystä kulunut aika.

Haavojen paranemista nopeuttaa nopeasti ja oikein annettu ensiapu. Tallin lääkekaapissa tulisi olla aina varalla ensiapuun tarvittavia hoitotarvikkeita sekä tiedot, mistä eläinlääkärin tavoittaa myös päivystysaikana. Eläinlääkäriin tulee ottaa yhteyttä aina, jos pintahaavaa syvempi haava sijaitsee nivelen alueella, hevonen ei varaa jalalle, verenvuoto on runsasta, haava täytyy ommella tai on likainen, jolloin tulehdusriski on suuri. Vakavissa klinikkahoitoa vaativissakin haavoissa tulee ensiapu antaa omalla tallilla ennen kuljetusta klinikalle.

Omat kädet tulee pestä hyvin ennen ensiavun antamista. Jos haava vuotaa verta, täytyy
ensimmäiseksi pyrkiä tyrehdyttämään verenvuoto. Vuotokohtaa painetaan puhtaalla sideharsotaitoksella. Mikäli vuotoa ei saada painamalla tyrehtymään, laitetaan harsotaitoksen päälle painoksi esim. siderulla ja sidotaan se tiukasti kiinni toisella siteellä tai puhtaalla pintelillä.
Verenvuodon tyrehdyttyä likaisista haavoista puhdistetaan ensin hiekka, multa yms. juoksevalla vedellä, jonka jälkeen käytetään desinfioivaa puhdistusainetta. Puhtaampien haavojen puhdistukseen riittää desinfioiva puhdistusaine. Hyvän käyttöliuoksen puhdistukseen saa lisäämällä Betadine- paikallisantiseptiliuosta 1-5 ml 100 ml:aan fysiologista suolaliuosta. Mikäli fysiologista suolaliuosta ei ole saatavilla, käy hätätilassa tavallinen puhdas hanavesikin. Tee liuos aina puhtaaseen astiaan ja tee uusi käyttöliuos joka puhdistuskerraksi. Puhdistuksen jälkeen haava suojataan tarvittaessa puhtaalla sideharsotaitoksella ja siteellä.

Kehon alueella olevat haavat paranevat pääsääntöisesti hyvin. Likainen haava kannattaa tavallisesti hoitaa avoimena. Suihkutuksen ja puhdistuksen lisäksi tarvitaan usein antibioottikuuri. Jaloissa kintereen ja etupolvien alapuolella olevat haavat ovat hankalampia. Jalan alaosien pienetkin haavat kannattaa mahdollisuuksien mukaan ommella. Niihin voi kehittyä liikalihaa eli liiallista arpikudosmuodostusta, joka hidastaa haavan paranemista. Riski liikalihan muodostumiselle on suurin jalan alaosien runsaasti liikkuvien alueiden haavoilla, jotka hoidetaan avoimena. Liikalihan muodostumista voi ehkäistä mm. Cothivet haavasumutteella, jota laitetaan haavaan heti, kun se on rupeutunut. Pistohaavat jalan alaosissa voivat olla salakavalia. Pieneltäkin näyttävä haava nivelen tai jännetupin alueella saattaa aiheuttaa vakavia seurauksia. Niveleen ja jännetuppiin ulottuvat haavat vaativat nopeasti klinikkatasoista hoitoa.

Polkemia ja ruhjehaavoja ei yleensä pystytä ompelemaan vaan ne täytyy hoitaa avoimena. Jalassa olevaan ruhjehaavaan voidaan laittaa puhdistuksen jälkeen Betadine-haude parin päivän ajaksi. Liian pitkään pidetty haude hidastaa haavan paranemista. Laimennetulla Betadinella (käyttöliuos laimennos) kasteltu rullavanu kiedotaan jalan ympäri ja peitetään muovilla. Haude sidotaan kiinni puhtaalla pintelillä. Haude kastellaan kaksi kertaa päivässä kaatamalla laimennettua puhdistusliuosta hauteen yläosasta vanuun hauteen sisälle kuivumisen estämiseksi. Mikäli haude likaantuu, täytyy se vaihtaa uuteen.

Pienetkin haavat ja ruhjeet jaloissa voivat myös aiheuttaa imusuonen tulehduksen, jolloin jalka turpoaa. Hoitona on jalan suihkutus ja liikunta. Jos nämä eivät yksin auta laskemaan turvotusta, tarvitaan myös antibioottikuuri ja mahdollisesti kipulääkitys.

Likaisten haavojen hoitoon tarvitaan usein antibioottikuuri. Usein tarvitaan myös kipulääkitystä, jota eläinlääkäri voi määrätä jatkokuurin annettavaksi suun kautta. Mikäli haava-alueella esiintyvät paikallisoireet (turvotus, kuumotus, punoitus ja kipu) eivät parane tai pahenevat mahdollisesta lääkityksestä huolimatta, haavasta erittyy märkäistä vuotoa, ompeleet pettävät tai hevonen saa yleisoireita kuten kuume ja ruokahaluttomuus, tulee aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Tetanuksen eli jäykkäkouristuksen aiheuttaa maaperässä yleisenä esiintyvä bakteeri Clostridium tetani, jonka hevonen voi saada elimistöönsä likaisten haavojen kautta. Valitettavasti tauti johtaa hoidosta huolimatta yleensä kuolemaan. Rokottamalla hevonen säännöllisesti saadaan suoja tautia vastaan. Hevonen on herkkä jäykkäkouristukselle ja tämän vuoksi säännöllisistä rokotuksista tulisi huolehtia.

Kirjoittaja: asiantuntijaeläinlääkäri Katja Mustonen, Vetcare Oy

Takaisin..