Otetaan neljäkymppinen äippä. Kaamea menneisyys, johon kuului aamupuuron, käsien pesun, iltasadun ja videottoman lapsuuden lisäksi jotain vielä sanoinkuvaamattoman hirveää: ei omaa ponia. Monen vuoden terapiassa istutun tunnin ja maksetun (vanhan) tuhannen markan jälkeen elämän/avioerokriisin syy- ja seuraussuhde selviämässä: lapsuus (mikäpä muu) ja eritoten: ei omaa ponia.

Eli ostetaan oma poni. Koska monien grillikausien ja lasten jälkeen on silkkaa itsensä kiduttamista edes unissa toivoa ponivartaloa (max 45kg tai jotain sinnepäin) keksitään ponille muuta kyytiä: Match Show. Wau.
Onhan sitä joskus tullut raahattua perheen koiraparkaa Match Shouhun rusetit ja muut mielessä. Mutta että ponin kanssa? Kuulostaa hienolta, todella upeelta ja niin ihanan ei-keskiluokkaiselta.

Käännymme siis Match Show-konkarin, Match Show-tuomarin puoleen. Saanko esitellä (torvisoittoa, fanfaari), hyvät naiset ja herrat: Teri Kov'acks!

Tuomarin tausta ja muut henkilökohtaisuudet:

Terin hevosharrastus alkoi lapsena 1960-luvun Helsingissä Ruskeasuon Ratsastuskoulun alkeiskurssilla, jolloin opetusta antoivat alan legendaariset nimet: Maire Andersson-Blondyx, Jepa Idman, Silja Pursiainen, Pertti Paloheimo, Heta Upari ja monet muut. Ja kuten niin monelle alkeiskurssilaiselle ennen tätä ja tämän jälkeen on käynyt; äidiltä heltiää lupa oman hevosen hankintaan. Terin "eka oma" oli Puolasta tuotu tuntiratsu ja tähän samaan saumaan loppui koulukin oppikoulun päästötodistukseen. Teri hankki jatkossa hevoselle kaurarahoja työnteolla - 60-luvun lopulla alkoivat usean vuoden talikkohommat Helsingin Keskustallilla, kunnes oma hevosmäärä lisääntyi kahteen ja mielessä välkkyi kasvatus.

1980-luvulla muutti Teri Mäntsälään kaikkien kaupunkilaistyttöjen maallemuuttohaaveiden kanssa: piti olla lampaita, kaneja, vuohia ja vaikka mitä hevosten lisäksi. Kaikki aikanaan; lampaat saivat kyytiä kun olivat ottaneet enemmän kuin tavakseen vierailla naapurin pellossa omin luvin (onneksi naapurisopu säilyi…) ja vaihdossa lampaisiin saapui taloon ensimmäinen shetlanninponi "Clay" vuonna 1985. Puolivuotias varsa samasta rodusta, "Atomi" , tuli melko pian Clayn jälkeen (molemmat ponit ovat muuten edelleenkin kirjoissa ja kansissa ja ylläpitävät elinvoimaisuuttaan suoriutumalla jalostusoriin vaativista tehtävistä).

Pikkuhiljaa vuosien varrella hevoset vähenivät ja shetlanninponit valtasivat enemmän jalansijaa Terin sydämessä ja tänä päivänä Terillä on omistuksessa vain shettiksiä. Ponit asuvat eri paikoissa tuttujen kasvattajien luona, osa leasattuina. Teri itse asuu Helsingissä, käy Nummelassa koulua ja haeskelee koko ajan omaa paikkaa vuokralle.

Suomen Shetlanninponiyhdistyksen johtokunnassa Teri on vaikuttanut 10 vuotta ja pitää shettisrotua ehdottoman humoristisena, upean luonteen omaavana eläimenä -aina miellyttämisen haluinen, jos sitä vain kohdellaan oikein!

Match Shown luonne:

Match Showta voisi luonnehtia harjoitustapahtumaksi niin hevosille, poneille kuin esittäjillekin. Suomen Shetlanninponiyhdistys on ollut ehkä ensimmäisiä rotuyhdistyksiä, jotka ovat näitä Suomessa järjestäneet; ajatus Match Show'sta lähti harjoitusmahdollisuuden luomisesta vuoden kohokohtia, rotunäyttelyjä ja kansallista poninäyttelyä, varten.

Vaikka Match Showta ei tarvitse ottaa niin hirveän vakavasti, voidaan arvostaa sen roolia ennen kaikkea harjoitustilaisuutena. Kaikki aika, minkä hevosen/ponin kanssa viettää on "kotiin päin". Myös ns. maasta käsin touhuilut.

Moni voi ajatella näyttelyiden olevan turhanpäiväisiä kauneushömpötyksiä, mutta kun niihin harjoittelee, hioutuu samalla moni asia: hevostaidot, kommunikointi hevosen kanssa, elekieli, sanaton viestintä. Terin mielestä on aina ilo nähdä hyvin toimiva pari kehässä, kun yhteistyö sujuu ja molemmat osaavat toistensa merkkikielen!

Match Show muotoutuu järjestäjän mukaan. Nykykäytäntö lienee seuraavanlainen (tuttu siis koirien Match Show'sta): alussa hevoset kulkevat pareittain arvostelukehään. Yksilösuorituksen arvostelun jälkeen hevosparista valitaan I- tai II-ruusukkeen saajat. Lopuksi molemmat ryhmät tulevat erikseen kehään ja näistä valitaan jatkajat. Loppukehässä valitaan sitten näyttelyn parhaat. Usein jaossa on myös erikoispalkintoja ja nimityksiä, esimerkiksi "Päivän Persoona", "Parhaat Liikkeet", "Paras Esittäjä", "Paras Suomenhevonen" jne - variaatioita on lukemattomia.

Match Show'n arvostelua ei kannata ottaa hirveän vakavasti, riippuen tietysti tuomarista: joskus tuomarina on voi olla jopa virallinen arvostelulautakunnan jäsen.

Kuka Match Show'n voi järjestää?

Match Show-näyttelyitä ovat järjestäneet eri rotuyhdistykset, ratsastusseurat, hevosystäväinseurat, ravinuoret jne. Kuka tahansa voi pistää Show'n pystyyn -myös yksityishenkilö.

Miten hevonen Match Show'hun valmistellaan? Minkä ikäisen hevosen voi tuoda? Täytyykö hevosen olla rekisterissä?

Match Show'ssa voi periaatteessa esiintyä minkä ikäinen, terve eläin tahansa (tosin pikkuvarsalle se ei ehkä ole paras mahdollinen ensi kosketus ulkomaailmaan…). Yleensä ne ovat avoimia kaikille kavioeläimille, joten papereita ei tarvita. Jotkut yhdistykset voivat rajata osanottajia, joten kannattaa lukea kutsu tarkkaan. "Avoin kaikille kavioeläimille" tarkoittaa kirjaimellisesti sitä - kehässä parina voi olla aasikin.

Terveysvaatimukset ovat kuten hevostapahtumissa yleensäkin - ontuvia tai muuten sairaita eläimiä ei arvostella.

Hevonen valmistellaan tapahtumaan kuin oikeaankin näyttelyyn - pestään hyvissä ajoin ja mahdollisesti siistitään leuanalus/vuohiskarvat. Huom: rotukohtaisesti! Esimerkiksi shetlanninponilla ei saa koskaan leikata jouhia saksilla. Jokaisella rodulla on omat sääntönsä ja näistä kannattaa ottaa selvää rotuyhdistyksestä.

Vaikka Match Show onkin lähinnä harjoitustilaisuus, on syytä kuitenkin harjoitella eläimen kanssa etukäteen. Eli taluttaa paljon maastossa, pihalla, harjoitella pysähtymistä, liikkeelle lähtöä, ravia jne. Näin syntyy se saumaton yhteistyö mitä tuomari arvostaa! Hyvä olisi aina muistaa, että hevonen käännetään aina itsestä poispäin eli oikealle. Näin hevonen ei pääse tallomaan esittäjänsä varpaille.

Entä esittäjä? Minkälainen on hyvä esittäjä? Entä se vähemmän hyvä?

Hyvä esittäjä panostaa hevosen parhaiden puolien esille tuomiseen eikä "huseeraa" kehässä liikaa. Hillitty, siisti käyttäytyminen, hevosen ja tuomarin huomioon ottaminen ovat tärkeitä asioita. Siis: esittäjän on syytä olla hereillä ja valppaana koko ajan, seurata annettuja ohjeita, huomata hevosen reaktiot (toisen takajalan lepuuttaminen arvostelun aikana ei välttämättä anna parasta kuvaa tuomarille). Hevosen pitää olla ryhdikäs, seisoa hyvin ja liikkua tahdikkaasti -näistä kaikista pitää esittäjä huolen. Liiallinen säätäminen luo hermostuneen ilmapiirin eli kotona kannattaa kokeilla valmiiksi, mikä on paras tapa saada hevonen esiintymään valppaan oloisesti.

Esittäjä ei saa myöskään "unohtua" vaan hänen tulee olla koko ajan tilanteen tasalla. Ei ole parasta mainosta hevosen kannalta sekään, että esittäjä "vetää" hevosta perässään -nämä kaikki on syytä säätää kohdalleen jo kotona yhteisellä merkkikielellä. Esittäjälle ja hevoselle ei ole myöskään eduksi se, että esittäjä unohtuu seurustelemaan tuttujen ja puolituttujen kanssa kesken suorituksen. Match Show'ssa, kuten "oikeissakin" arvostelutilanteissa on hevonen ja sen hyvien ominaisuuksien esille tuominen pääosassa.

Kuka voi toimia tuomarina?

Match Show'n tuomarina voi periaatteessa toimia kuka tahansa; arvostelulautakuntien jäsenet, kasvattajat, julkkikset, naapuri. Hevosihmiset haluavat kuitenkin tänä päivänä tapahtumaan jonkin sortin rakennearvostelua, joten tuomareina suositaan kahta ensiksi mainittua ryhmää - kaikki on pelkästään järjestäjästä kiinni. Match Show on kuitenkin myös yksi hyvä tapa harrastaa hevosia/poneja ja viettää leppoisaa aikaa muiden hevoshulluutta omaavien kanssa.

Noniin. Tämä kaikki evästyksenä jatkamme omaa projektiamme: lassoamme kaksi kuukautta laitumella viettäneen ponin poikasen kiinni ja aloitamme viiden päivän tehokuurin tuomarin sanat mielessämme. Rajoja ja rakkautta. Pesua ja putsausta. Ja koska tarinassamme mainittu nelikymppinen äippä katsoo olevansa liian kiireinen kaikkien tekosyittensä kanssa ("katto pitäs maalata ja seinät tapetoija ja perunatkin keittää ja lasten nenät niistää") esittääkseen itse oman poninsa valitsemme sen aina niin luotettavan ja kuuluisan "naapurin likan" kehittämään tämän viiden päivän aikana ponin ulkoista (ja sisäistä) hehkua ja kauneutta ja hyviä käytöstapoja.

Noniin2.
Paljon on taas vettä virrannut Kymijoessa kun viimeksi tähän koneen ääreen kapusin ja olen nyt antanut kertoa itselleni seuraavaa:

Kouvolan hevosten ja ponien Match Show 1.9 sujui loistavasti. Ilma oli kuin morsian, paikalle oli tullut 25 hevosta/ponia esittelemään parhaimpia puoliaan. Kaksi suomenhevosta, lukuisa määrä shetlannin- ja muita poneja ja puoliveriratsuja. Vaan ken oli joukosta poissa: oma projekti. Valmistelun loppumetreillä ilmenneiden, ponista johtumattomien ongelmien takia jätin ruunani suosiolla laitumelle nauttimaan vielä kesän viimeisistä hellepäivistä ja suunnistin itse näyttelyyn.

Voi sitä kansanjuhlan tuntua! Tuomarilla oli kiirettä, joten tavanomaisten "miltä nyt tuntuu" utelujen sijaan tiedustelin voittajaponin valintaan vaikuttaneita kriteerejä. "Poni oli selvästi voittaja-ainesta heti ensi kierroksella. Karva kiilsi, yleiskunto oli sopiva, yhteistyö esittäjän kanssa sujui moitteettomasti. Poni oli juuri sitä mitä tuomari halusikin: moitteettomassa show-kunnossa, oriille niin tyypillisellä korskealla käytöksellään valmis peittoamaan kanssakisailijat" , kertoi uupunut mutta ilmiselvästi päivän antiin tyytyväinen tuomari.

Ja minä läksin pellolle jatkamaan kesken jäänyttä projektiani. Pois tieltä risut ja männynkävyt -kyllä me vielä täältä tullaan!

Tulokset Kouvola 1.9.2002:

Best in Show risteytysponi Ka'Bom, omistaja ja esittäjä Päivi Paasonen
BIS II shetlanninponi Kurun Mayday, omistaja Maija-Liisa Vesanto, esittäjä Laura Mäenrinta
BIS III shetlanninponi H.A.Patriot, omistaja ja esittäjä Marjo Sutinen

Paras esittäjä Raisa Takkinen

Kunniapalkinto
"Kaunein Pää" shetlanninponi Kurun Cristal Jade

Takaisin..